Nina Backmanin taide ei perustu yhteen tekotapaan tai tyyliin saati materiaaliin tai mittakaavaan. Siksi mikään taiteilijaa puhutteleva aihe ei myöskään jää toteutumatta pelkästään ilmaisullisten rajoitteiden vuoksi. Hänen tähänastinen tuotantonsa sisältää valokuvia, valokuvamaalauksia, veistoksia, performansseja ja filmejä. Vierailu uusimmassa yksityisnäyttelyssä osoittaa, että luettelo kasvaa kaiken aikaa.

Modernismin näkökulmasta tällainen moninaisuus osoittaa taiteilijaidentiteetin pirstaleisuutta ja epävakautta. Kaanon ei kuitenkaan kahlitse taiteilijaa millään tavoin. Näyttelyssä havaitsee, että erityisesti radikaalin avantgarden traditio kannustaa taiteilijaa ratkaiseviin ja lopulta myös hedelmällisiin poikkeamiin aina, kun se tuntuu välttämättömältä.

Muutos ei ole itsetarkoituksellista vaan noudattaa tiettyjä taiteelle asetettuja aktivistisia päämääriä. Elämää ja elettyä todellisuutta käsittelevän taiteen toteutumisen kannalta on tärkeää löytää teemoille mahdollisimman tarkka tai jopa tarkoituksenmukainen ilmaisukeino. Tämä ei kuitenkaan tarkoita konseptuaalista kuivakkuutta. Hyvinkin erilaisia taideteoksia yhdistää paitsi tietty sisäinen juoni myös Nina Backmanin taiteelle vallitsevasti ominainen poeettinen herkkyys. Se väreilee sekä teeman visualisoinnissa, käsillä tekemisen tunnollisuudessa että atmosfäärissä, jonka installointi luo teosten välille.

Näyttelyä hallitsee tilateos „Help me, I´m God!“. Taiteilijan kuvauksen mukaan taideteosta ennakoi hänen katsomansa paneeliohjelma BBC Worldilla. Keskustelu käsitteli musliminaisen oikeuksia avioitua esimerkiksi kristityn tai juutalaisen kanssa. Ohjelma nostatti ajatuksia uskontojen naista alistavista säännöistä, joiden absurdius on ehdoton este monikulttuurisuuden luonnolliselle kehitykselle.

Ajatukset ketjuuntuivat seuraavaan ratkaisevaan havaintoon tai oikeastaan valmistelivat täsmällistä reagoimista siihen. Nimittäin, kun hän myöhemmin samana päivänä käveli eräällä Berliinin sivukadulla, hän huomasi keskellä katua rikkinäisen vanhan tuolin. Tuolin selkämykseen oli kirjoitettu teksti Help me, I´m God. Sattumalta kohdattu esine teksteineen vaikutti ilmestyksenomaisesti ja ennen kaikkea siksi, että se toimi visuaalisena vastineena tai kuin konseptina hänen ajatuksilleen.

Taiteilija otti vastaan todellisuuden inspiroiman ja valmistaman teoksen: –”Istuin tuoliin hetkeksi ja annoin ajatusten vapaasti tulla ja mennä. Olen ikään kuin jäädyttänyt hetken yhdessä kaikkien ajatusteni kanssa, joista myös näyttelyn muut työt ovat syntyneet”. Galleriassa katsojalla on myös mahdollisuus istua tuoliin. Tuoli on kuin magneetti, joka vetää kaikki näyttelyn teokset sekä visuaalisesti että sisällöllisesti yhteen.

Syytä kohtaamisen shokeeraavalle elämykselle sivukadulla voi hakea myös Marcel Duchampin readymaden ideasta. Duchamp valitsi readymadekseen aina käyttötarkoitukseltaan tutun ja tavanomaisen esineen, johon hän liitti tekstin. Poikkeuksellista Backmanin Help me, I´m God -readymadessa on se, ettei pelkästään esine vaan myös kielellinen viesti sen pinnassa oli jo valmiina olemassa. Kun Duchamp koetteli readymadeillaan taidemaailman rajoja, Backmanin readymade on paitsi todellisuuden luoma myös jo siinä ”koekäytetty”.

Nina Backmanille ei näyttäisi kuitenkaan olleen niinkään ensisijaista, että hänen löytönsä sisälsi jo valmiina niin sanotun readymade –efektin, vaikka siten teos toki liittyy elinvoimaisesti tiettyyn taidehistorialliseen kontekstiin. Sitä tärkeämpää oli, että efekti iski suoraan ja täsmentävästi sekä taiteilijan omiin ajatuksiin että hänen kehkeytyvään taiteilijaidentiteettiinsä. Readymaden teksti ilmaisee traagisesti ja samalla monimielisen mysteerinomaisesti maailmantilanteen kaoottisuuden. Se muistuttaa globaalia parkaisua tai avunpyyntöä.

Nimen ja esineen yhdistelmä readymadessa aiheuttaa näkökulman vaihdoksen, jonka vaikutuksesta teokseen varastoituu erilaisia merkitystasoja. Duchampilaisen periaatteen mukaan katsojan on pitänyt ne etsiä ja löytää. Nina Backmanin näyttelyssä on ratkaisevasti erilainen tilanne. Voisikin ajatella niin, että näyttelyssä oleva teos Help me, I´m God sisältää myös ne merkitystasot, jotka taiteilija on nostanut pääosaan muissa esillä olevissa taideteoksissa. Vaikka näyttely koostuukin useasta teemasta ja teossarjasta, sitä onkin suositeltavaa lähestyä kuin yhtenä galleriatilaan installoituna taideteoksena.

Hannu Castrén